Tuntisuntiomme Esan matkassa kohti pääsiäistä…

Kiitos Esa! Tässä hiljaisen viikon ja pääsiäisen tunnelmissa tuntisuntiomme ja teologian opiskelija Esa Helanne:

Monelle suomalaiselle pääsiäinen on odotettu pieni loma ja hengähdystauko keväällä keskellä kiireistä arkea. Toisaalta monille kirkon työntekijöille pääsiäisen aika on kuitenkin päinvastoin työntäyteistä aikaa. Henkilökohtaisesti ajattelen, että minulle teologiaa opiskelevalle ja toivottavasti tulevaisuudessa papiksi vihittävälle tuntisuntiolle on kuitenkin ilo työskennellä pääsiäisen pyhien aikaan kirkolla. Työvuorot pääsiäisen päivinä antavat minulle mahdollisuuden kokea kristikunnan suurimman juhlan entistäkin merkityksellisemmällä tavalla, sillä saan mahdollisuuden olla mukana suuren juhlan valmisteluissa ja käytännön toteutuksessa hyvin läheisesti.

 

Hiljaiseen viikkoon mahtuu monipuolisesti erilaista toimintaa, mutta erityisesti kiirastorstain illan messu on eräs suosikkijumalanpalveluksistani kirkkovuoden aikana. Viimeisen aterian ja Jeesuksen kavaltamisen päivän messussa ehtoollisen vietto on aivan erityisen merkitykselliseltä ja koskettaa minua. Päivän jumalanpalvelus on suntion näkökulmasta erityinen myös muutenkin, sillä silloin messun kulkuun liittyy osa jota ei muina päivinä ole: tuolloin messun lopuksi alttari riisutaan pitkää perjantaita varten ja suntiona pääsen vaihtamaan kirkkotekstiilit paastonajan violeteista surua ja kuolemaa kuvaavan mustiksi. Mustaksi puettu kirkkosali ja riisuttu alttari ruusuineen ovat vaikuttava näky, mikä myös tuo kouriintuntuvasti lähelle pitkän perjantain koruttoman merkityksen Jeesuksen kärsimyskuolemasta ristillä.

 

Vaikka Jeesuksen ristinkuolema onkin syvintä kristinuskon ydintä, tärkeämpi on kuitenkin pääsiäisen ilosanoma syntien lunastuksesta ja kristuksen kuoleman voittamisesta. Pääsiäispäivän aamun messu onkin minulle kirkkovuoden ehdottomia kohokohtia. Silloin suntion miellyttävä tehtävä on synkän pitkäperjantain jälkeen ottaa mustat kirkkotekstiilit alas ja vaihtaa tilalle valkoinen juhlan väri. Pääsiäispäivänä kirkkoon tullessamme pääsemme hämmästelemään ylösnousemuksen ihmettä Jeesuksen tyhjälle haudalle saapuneiden naisten tavoin. Silloin saamme iloiten todeta, että kristus nousi kuolleista. Se on suurin mahdollinen juhlan aihe!

IMG_7401

Vuoden ensimmäisen päivän ensimmäinen tervehdys tet-jakson seurakunnassa tehneeltä Aino Ojalalta!

Aino suoritti tet-jakson seurakunnassa musisoiden

”Musiikkihetket olivat minulle uusi ja jännittävä kokemus ja olen tykännyt niistä”, kertoo peruskoulun yhdeksäsluokkalainen Aino Ojala. Hän oli työelämään tutustumisjaksossa (tet) Vartiokylän seurakunnan hoivamuusikon työhön tutustuen ja osallistuen. Pyysimme tet-läistä kertomaan kokemuksistaan.

Kerro itsestäsi ja harrastuksistasi.
Olen Aino Ojala, olen viisitoistavuotias ja asun Porvoossa. Harrastan klarinetin soittoa, kuoroa, pianon soittoa, tanssia ja brasilialaista jujutsua.

Miten keksit kysyä paikkaa Vartiokylän seurakunnasta ja hoivamuusikolta?
Äitini on seurakunnan hoivamuusikon Mimmi Laaksosen ystävä, ja miettiessäni paikkaa hän mainitsi tästä. Kiinnostuin ja otimme yhteyttä.

Mitä olet tehnyt tet-jakson aikana?
Olen päässyt sekä valmistelemaan että pitämään laitoksiin musiikkihetkiä, soittamaan ja laulamaan. Lisäksi olen vieraillut muskarissa ja kuoroharjoituksissa. Olen myös tehnyt lauluvihkoja tulevia tapahtumia varten.

Mitkä asiat ovat jääneet harjoittelusta ja seurakuntatyöstä päällimmäiseksi?
Varsinkin laitosten musiikkihetket, muskari ja kuorot. Tässä työssä myös tapaa paljon erilaisia ihmisiä.

Miltä hoivamuusikon työ on vaikuttanut?
Oikein mukavalta. Olen viihtynyt täällä todella hyvin.

Millaisia kokemuksia hoivakodeissa musisoinnit ovat olleet?
Erilaisia. Harvoin tulee käytyä hoivakodeissa soittamassa. Musiikkihetket olivat minulle uusi ja jännittävä kokemus ja olen tykännyt niistä.

Mitä olet oppinut?
Olen oppinut vaikka mitä! Esimerkiksi uusia lauluja, tekemään lauluvihkoja, pitämään äänenavausta kuorolle, säestämään ja paljon muuta.

Onko jotain, joka on yllättänyt?
Ennen kuin tulin tänne, minulla ei ollut paljon ennakko-odotuksia, sillä hoivamuusikon ammatti on varsin harvinainen. Koska työ oli minulle niin vieras, en oikeastaan yllättynyt mistään.

Voisitko suositella tällaista tetiä muillekin ysiluokkalaisille?
Jos olet kiinnostunut musiikista tai esimerkiksi hoitajan työstä, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla!

 

Toimittanut Eila Jaakola

Aino ja Mimmi

Aino Ojala hoivamuusikko Mimmi Laaksosen kanssa.

Aino Ojala

Aino Ojala

Joulun odotusta. Diakoniharjoittelija Heidi Salaman kirjoitus.

Joulun odotusta

Myönnän, että olen aivan oikea jouluihminen! Sellainen joulun odottaja, joka heti talviaikaan siirryttyämme kaivaa kynttilät ja lyhdyt esiin. Kun illat syksyn edetessä pimenevät,  alkaa  kynttilänvalo  tuntua taas lempeältä ja ihanalta. Ikkunoille voi laittaa tuikkimaan myös sähkökyntteliköt ohikulkevien iloksi. Kynttilän valo antaa minulle voimaa, ja toivon valon tavoittavan kaikki, jotka sitä tarvitsevat elämäänsä.

Marraskuu on ollut pitkä, ja alkava joulukuu tuntuu odottamisen arvoiselta. Adventti alkaa! Laulamme ensimmäisenä adventtina yhdessä Hoosianna-hymnin iloisina siitä, että valo laajenee ja juhla lähenee. Joka sunnuntai saamme sytyttää yhden kynttilän enemmän. Olemme lähempänä joulua!

Perheessämme on ollut tapana jakaa joulun askareita eri viikonlopuille. Yhtenä joulukuisena lauantaina päätämme, että nyt on hyvä hetki leipoa piparit yhdessä. Piparitaikinan voi tehdä itse, tai ostaa kaupasta valmistaikinaa. Niin yleensä ostamme mekin. Usein aikuiset sisarukset auttavat pientä koululaista kokoamaan ja koristelemaan piparkakkutalon. Pienen ihmisen suunnaton ilo on läsnä sisarusten kohtaamisessa, ja äidille jää aikaa muihin kotitöihin. Toisena lauantaina  siivoamme kodin, ja vaihdamme jouluverhot. Yhdessä joulua kotiin laittaen maltan odottaa itsekin paremmin. Samalla joulunodotuksesta tulee rauhallisempaa.

Lapsilla on adventtikalenterinsa, joilla mittaavat odotusta luukkujen määrällä. Minusta tuntuu, että joulukuun edetessä alkaa joulurauha viipyilemään mielessäni tutuissa lauluissa ja askareissa. Joulun rauha tavoittaa minut. Niin, että  jouluna minunkin on helppo ottaa suurin Valo sydämeeni yhdessä perheeni ja ystävien kanssa. Ennen aattoa käymme vielä haudoilla viemässä kynttilät edesmenneille. Muistamme mummolan lumisia joulua, ja mummon laittamia perinneruokia.

Joulunodotus on minulle matka. Tutun laulun sanoja mukaillen, se on minulle toiviotie. Matkamme kohti joulua alkaa adventista, kohtaa joulun ja syntyvän Vapahtajan. On rauhoittavaa tietää, että matka ei päätykään jouluun, siihen lahjapakettien avaamiseen, vaan joulun jälkeen jatkamme matkaamme  edelleen, odottaen, palvellen ja rukoillen.

Tänä vuonna minulla on kunnia viettää adventtiaikaa diakoniaopiskelijana seurakuntaharjoittelussa. Saan olla osana kristittyjen sukupolvien ketjua. Valo laajenee ja sulkee meidät kaikki odotuksen ihanaan toivoon. Siunattua joulunodotusta meille kaikille!

Heidi Salama

piparkakkutalo

Tarjolla kaikkein parasta!

Tarjolla kaikkein parasta!

Tervetuloa mukaan Vartiokylän seurakunnan blogiin. Noin kerran kuussa saat näköalapaikan seurakuntaamme tämän blogin välityksellä. Näin ensimmäisen kerran kunniaksi olet kutsuttuna juhliin!

Seurakuntamme on 50-vuotias. Syyskuussa vietimme juhlaviikkoa. Tarjolla oli soppaa, historian havinaa, musiikkia, lasten naurua ja hienoja kohtaamisia sekä muistoja. Vanhoista valokuvista ja ihmisten mieliin painuneista muistoista syntyi kuva siitä, miten vuosikymmenien aikana on ollut monta tähtihetkeä. Jumalanpalvelukset, kasteet, häät, hautajaiset, myyjäiset, yhteistyö mm. Marttojen ja partiolaisten kanssa on ollut antoisaa. Tuo yhdessä tekemisen ilo jatkuu tänäänkin. Ja juuri siinä piileekin seurakunnan yksi syvimmistä merkityksistä.

Sana seurakunta tulee kreikankielen sanasta ekklesia. Sillä voidaan ymmärtää tarkoitettavan universaalia Kristuksen seurakuntaa kuin myös paikallista seurakuntaa. Seurakuntana puhutellaan myös sitä joukkoa, joka kulloinkin on koolla. Tiesitkö, että kirkkolaissa on määritelty seurakunnan tehtävät (KL 4 luku 1§)?: ”Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta, lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä.”

Ajattelen, että parhaimmillaan seurakunta on enemmän kuin kirkkorakennus tai tapahtumat. Seurakunta on osa Kristuksen ruumista. Se on kokonaisuus, jonka päänä on Kristus ja me sen jäseniä. Katekismuksessa seurakuntaa kuvataan äidiksi, joka kantaa meitä sylissään ja huolehtii meistä. Seurakuntaan – sen henkiseen ja hengelliseen syliin – olet tervetullut juuri sellaisena kuin olet. Meillä on tarjolla parasta. Sitä mitä jokainen meistä tarvitsee: Kolmiyhteisen Jumalan siunausta!

Siunausta syksyysi näiden lähettämissanojen myötä toivoo
seurakuntapastori Karoliina Vidgrén

Lähtekää rauhassa. Olkaa rohkeat,
pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla.
Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja,
auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä.
Rakastakaa ja palvelkaa Herraa Pyhän Hengen voimassa iloiten.Kuva