Joulun odotusta. Diakoniharjoittelija Heidi Salaman kirjoitus.

Joulun odotusta

Myönnän, että olen aivan oikea jouluihminen! Sellainen joulun odottaja, joka heti talviaikaan siirryttyämme kaivaa kynttilät ja lyhdyt esiin. Kun illat syksyn edetessä pimenevät,  alkaa  kynttilänvalo  tuntua taas lempeältä ja ihanalta. Ikkunoille voi laittaa tuikkimaan myös sähkökyntteliköt ohikulkevien iloksi. Kynttilän valo antaa minulle voimaa, ja toivon valon tavoittavan kaikki, jotka sitä tarvitsevat elämäänsä.

Marraskuu on ollut pitkä, ja alkava joulukuu tuntuu odottamisen arvoiselta. Adventti alkaa! Laulamme ensimmäisenä adventtina yhdessä Hoosianna-hymnin iloisina siitä, että valo laajenee ja juhla lähenee. Joka sunnuntai saamme sytyttää yhden kynttilän enemmän. Olemme lähempänä joulua!

Perheessämme on ollut tapana jakaa joulun askareita eri viikonlopuille. Yhtenä joulukuisena lauantaina päätämme, että nyt on hyvä hetki leipoa piparit yhdessä. Piparitaikinan voi tehdä itse, tai ostaa kaupasta valmistaikinaa. Niin yleensä ostamme mekin. Usein aikuiset sisarukset auttavat pientä koululaista kokoamaan ja koristelemaan piparkakkutalon. Pienen ihmisen suunnaton ilo on läsnä sisarusten kohtaamisessa, ja äidille jää aikaa muihin kotitöihin. Toisena lauantaina  siivoamme kodin, ja vaihdamme jouluverhot. Yhdessä joulua kotiin laittaen maltan odottaa itsekin paremmin. Samalla joulunodotuksesta tulee rauhallisempaa.

Lapsilla on adventtikalenterinsa, joilla mittaavat odotusta luukkujen määrällä. Minusta tuntuu, että joulukuun edetessä alkaa joulurauha viipyilemään mielessäni tutuissa lauluissa ja askareissa. Joulun rauha tavoittaa minut. Niin, että  jouluna minunkin on helppo ottaa suurin Valo sydämeeni yhdessä perheeni ja ystävien kanssa. Ennen aattoa käymme vielä haudoilla viemässä kynttilät edesmenneille. Muistamme mummolan lumisia joulua, ja mummon laittamia perinneruokia.

Joulunodotus on minulle matka. Tutun laulun sanoja mukaillen, se on minulle toiviotie. Matkamme kohti joulua alkaa adventista, kohtaa joulun ja syntyvän Vapahtajan. On rauhoittavaa tietää, että matka ei päätykään jouluun, siihen lahjapakettien avaamiseen, vaan joulun jälkeen jatkamme matkaamme  edelleen, odottaen, palvellen ja rukoillen.

Tänä vuonna minulla on kunnia viettää adventtiaikaa diakoniaopiskelijana seurakuntaharjoittelussa. Saan olla osana kristittyjen sukupolvien ketjua. Valo laajenee ja sulkee meidät kaikki odotuksen ihanaan toivoon. Siunattua joulunodotusta meille kaikille!

Heidi Salama

piparkakkutalo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 2 = 5